Tähän väliin vois tunkasta tälläsen tekstin, missä kerron ittestäni jotain. Oliskos sellanen kiva? No joo, ehkä se ois. Tosiaan, mä olen 18-vuotias tyttö, joka ei tiedä mitä  elämällään tekis. Mun vahvuuksia on ollu aina kaikki luovat aineet koulussa, ja tietysti myös vapaa-ajalla. Tykkään piirrellä, mutta en oo mitenkään kauheen mahtava siinä. Osaan joo piirtää hevosen lähes sopusuhtaisena, mutta kuitenkaan se ei omaa silmää miellytä. Tietysti myös, koska oon tällänen rämäpää ja kaikkee pitää kokeilla -kaveri, niin multa löytyy naamasta lävistyksiä, korvissa on 3 reikää, yks niistä on venytys, huulessa kaks ja kielessä yks, eikä toi vartalon muokkaaminen siihe oo jääny. Noiden kaikkien kammotusten lisäksi, mulla on kolme tatuointia, joiden kuvat on sitten tässä tekstin yhteydessä. Olin ennen aika ailahteleva kaveri, että välillä saatoin olla tosi ilonen ja positiivinen, mutta sitten seuraavana päivänä saataoin olla kuin perseelle ammuttu karhu, ja vihainen kuin ampiainen. Onneksi niitä päiviä ei kuitenkaan ole useassa enää, mutta ennen oli.  Oon rauhottunu siitä raivottaresta mitä ennen olin, et muhun uskaltaa nykyään jopa ihan tutustua :--) sori niille, jotka ootte joskus joutunu mun käpäliin äkäsenä. Ei varmastikaan oo ollu hiveen nättii jälkee, etenkää jos se toinen on ollut samanlainen rämäpää.


Kaikkia varmasti kiinnostaa ihan hirveesti mun perheasiat, mutta kerrompa niistä nyt kuitenkin. Asun toistaiseksi vielä äidin helmoissa, mutta tarkotuksena olisi pikkuhiljaa tosiaan lähteä täältä tuonne julmaan karuun maailmaan etsimään itseään entistä enemmän.  Mun perheeseen kuuluu äiti ja kaks koiraa, Emma 9v chihuahua, ja Topi 5v sekarotuinen (espanjan kulkukoira), joka tuli meille 2  vuotta sitten meidän entisen koiran (Rose chihuahua 10v) kuoltua. Se oli muuten kova paikka mulle, itkin ja surin sitä vielä vuoden sen jälkeen. Nyt vasta alan olee ihan Ok asian kanssa, vaikka kyllähän sille itkee vieläkin. Mun isä asuu lähellä meitä, mutta sillä tosiaan on uus perhe, mut ei se onneks oo mua unohtanu, vaikka tää uus perhe on kuvioissa, tosin sekin on ollut jo sen 10 vuotta pelissä mukana, että eiköhän sekin jo puhu puolestaan :---D En tule äitipuoleni kanssa toimeen sitten ollenkaan, koska tunnen että mun äitipuoli on se ilkee äitipuoli, joka paiskoo mua selkään läpinäkyvällä luudanvarrella aina kun vaan olisi mahdollista. Tuun myös mun kaikkien serkkujen kanssa tosi hyvin toimeen, paitsi tällä hetkellä toisen serkun kanssa taitaa olla vähän tulehtuneet välit, mutta sekin johtuu vain siitä seurustelujupakasta, mistä aiemmin selitinkin. Oon tosi avoin mun kaikille sukulaisille, ja melkein jokainen heistä tietää esim mun seksuaalisuudesta. Okei, ei ehkä joku isomummi ja isoisä, mut kaikki jotka sen ymmärtää tietävät ja ovat ihan asian hyväksyneet. Ne ketä kiinnostaa, et mikähän kieroutunu yksilö mä olen, niin ihan bi-seksuaali. Eikse oo joku trendi nykyää olla joku bisse? Älkää kuvitelko musta sitä et kulkisin trendin mukana, ehei en harrasta sitä :---D tykkään olla aidosti erilainen. En nyt kuitenkaa mikää ernu, joka ettimäl ettii erilaisuutta ja vetää jotai pikachu-asuja kaupunkiin ja järkyttää ihmisiä sitten niillä.

 Ystävät, niitä on aivan liikaa. no okei, ei niitä voi koskaan olla liikaa, mutta niitä on paljon.  Parhain kaveri kautta aikojen on Panu (Oikealta nimeltään Pia, mutta sanon Panuksi, koska hänellä oli mesenimenä "Kotipelin Panu", joka sitten on jääny kummittelemaan) ja siinä tulee kaikki muut tärkeät ystävät perässä. En voisi koskaan laittaa ketään järjestykseen, koska teitä on aivan helvetisti. On Jonnaa, Kiraa, Minjaa, Ronjaa, Lauraa, Alisaa, Emmii, Susannaa, Lauria, Jonia, Anthonia, Marua, Nikkeä, Karoa, Kiroa, Stellaa, Niinaa yms yms. Ystäviä mulla on onneks aina ollu, vaikkei niitä oo ollu ihan helppo saada mun kirjavan historian takaa.







Mulla oli tähän vielä jotain tosi fiksua kirjotettavaa. Ainii! Mun musiikkimaku. Todella. Mulla oli jo aiemmin mielessä, että mä tekisin sellasen isohkon bändiesittelyn niistä bändeistä joita mä kuuntelen, sekä pistän siihen musiikkivideot ja ehkäpä jotain laulunsanoja, mutta siitä tulis pitkä. siis tosi pitkä, koska niitä bändejä on aivan siiiikana! Varotuksen sana vain, että siellä sitten on vain korealaisia bändejä, mutta ihan totta, ne on paljon parempia ku jotkut suomalaiset! Ne tanssii ja laulaa samaan aikaan, niis biiseis on tosi syvät tarkotukset (no okei ei ehkä kaikissa) mut suurimmassa osassa.

Seuraava postaus onkin sit sellane koreapläjäys et oksat pois.

~ villi

angst

If I sleep to much, my parents complain. 

 

If I don’t get enough sleep, my parents complain.

If I eat too much, my parents complain.

If I don’t eat enough, my parents complain.

If I’m always in my room, my parents complain.

If I go out too much, my parents complain.

I CAN’T FUCKING WIN.

oon sokee :---(

Hävettää myöntää tätä, mut etin varmaan jotain 5 minuuttia sitä kohtaa, mistä saa tän jutun et voi kirjottaa uuden blogimerkinnän :--( nyt te pidätte mua iha hävenä. Oon nauranu tässä jo hetken parille kuvalle, ja koska oon niin ajatteleva ja aivan ihastuttava kaveri, niin ajattelin jakaa nauruni kanssanne.

 

Ahahaha en kestä. 

blogger? jeij!

Jou! Kirjauduin nyt tänne bloggeriin, ennen olin tuolla livejournalin puolella, joten aikasemmat tekstit voitte lukea sieltä :) Siellä on myös tämä teksti karkeana versiona ilman kuvia, sillä höhhöh se oli siellä kivasti tallessa, samalla kun muokkailin kuvia. Sekä muuten noi kiemurajutut on mun kotisivuilta, kun satun kirjottelemaan fanfictioita, niin ne on noit välikappaleita et lukija erottaa kappaleenvaihdon. Aika siistei vai mitä? Niit on ton lisäks 4 muuta eri väriä, joten saa tääkin blogi muutakin väriä sit jatkossa kun vaan sinistä ja ruskeeta :D

Nyt mulle tuli taas sellainen olo, että olis tosi kiva täydentää ja alkaa kirjottaa tätä blogia ihan ahkerasti. Viime blogimerkintä on joskus kesäkuulta? vai kenties heinäkuulta? Jokatapauksessa, tässä tulee vähä päivitettyä versiota tästä mun entisestä kaverista, joka oli kyl urpouden multihuipentuma.

Me ollaan väleissä, muttei hyvissä. Hänen kanssaan voin puhua naamakirjassa ihan niitä näitä, mutta eipä sen enempää sitten. Viimeksi vissiin ennen joululomaa puhuin hänenkin kanssaan ihan jopa jotain asiaa? No jokatapauksessa, eipä hirveeti enää ikäväkään ole. Voisi sanoa pitemminkin, että mun kohdalla on uudet tuulet ja uudet kaverit. Ei siinä mitään, kyllähän sen molemmat tiesi, ettei toi kaverisuhde tuu enää toimimaan. Mulle on oikeestaan ihan sama nykyään kyllä, enpä sitä ihmistä enää tunne, eikä sekään tunne mua. Nyt mulla on ystävät, joihin pystyn luottamaan ja jotka luottavat muhun, sekä pitävät mua myös oikeesti hyvinä ystävinä, ja sitä mukaa myös luottavat muhun.

 Mun elämään meinaa tuli vanha uusi kaveri, jonka olin oppinut tuntemaan yhden naurettavan sivuston kautta (ei sentään mikään habbohotel, mut sen tapanen) johon sitten tutustuin paremmin, ja meistä tuli oikein läheisiä =) Meillä on tosi samat jutut, ajatellaan viel samalla tavalla, sekä meitä ärsyttää samat asiat. Ollaan oikeestaan tosissaan pelottavan paljon samanlaisia. Sekin tykkää korealaista musiikista, koska koukutin sen muahaha. Panu on paras, ja oon aivan varma et me tullaan olee parhaita kavereita niin pitkään kun eletään! Me ei olla vielä ees riidelty koskaan, vaikka kohta vuosi ollaan tunnettu. Mitä mä nyt oon kerran ehkä vähän suutahtanu, ku Panu oli nukahtanut koneelle, mutta se nyt loppupeleissä vaan enää naurattaa :--D

Tiedättekö, kun on ihan hirveesti asiaa, nii loppujenlopuksi ei tiedä yhtään, että mitä kirjottais ja mistä alottais, mitä sanois ja kuinka pitkästi? Mun pitäis vielä kertoa tässä mun kaverin tempauksesta ruveta seurustelemaan mun serkun kanssa, sekä mun ja Panun (toi ylempoänä mainutti kaveri) kaverisuhteesta, mun koulunkäynnistä ja mun uusista hiuksista, jotka on kyl aika siistit vaikkei toi värjäys ihan onnistunu!

No nyt kyllä mun puolesta voitais siirtyä siihen mun serkkuun ja hänen poikaystävään. Joo eli, tunsin ennen yhden pojan (olkoot tässä vaikka Alexander) jonka kanssa mulla synkkas tosi hyvin, et me oltiin ihan hyviä ystäviä ja sillee, Alexander oli jossai vaihees viel kuses muhunkin tai vastaavaa, must toi poika oli ollu aina kiva, mut en mä tiedä seurustelusta, oon nii plöää vaikee tyyppi seurustelun kanssa, mutta nyt kuitenkaa asia ei koske sitä vaaaan ton ja mun serkun suhdetta. Mun serkku taas on nimeltään vaikka Marja. Alexander ja Marja tutustui toisiinsa siis mun kautta, mesekeskustelussa. Ne rupesi siinä sitten juttelemaan, ja samalla Alexander itki Marjalle sitä kun mä kiinnostin ja sitä ja plaaplaa muttaku mua ei kuulemma kiinnostanut ja mun mielessä oli vain Panu (nojoo, se oli totta) ja yhyy angst, mutta kuitenkin tästä angastauksesta huolimatta, ne kaks rupes seurustelemaan alle kuukauden tuntemuksen jälkeen. Huhhuh! Nojoo, heidänhän on suhde ja toivottavasti tietävät mitä tekevät, mutta sitten tulee tämä nolouden multihuipentuma.

Alexander rupesi vammaamaan mulle jostain - myöhemmin kuulin että olin muka levittänyt hänen testojen käyttöään ympäri nettiä (Alexander on siis TRANS-ihminen, tytöstä mieheksi), vaikken ollut sanonut yhtään mitään siitä. Toinen serkkuni, joka olkoot nyt vaikka Reetta, oli lukenut hänen testojen käytöstä jostain hänen blogista, joka on vissiin aika pitkälti ympäri nettiä, ja sen voi löytää kuka vaan, joku ultimatenörtti, joku random, mummo 70v joka just ja just osaa käynnistää tietokoneen. Ihan kuka vain. Reetta oli siis heittänyt Marjalle jotain kommenttia niistä testoista vissiin, ja sitten Alexander oli kuullut siitä, ja ruvennut tivaamaan pariltakin meidän yhteiseltä kaverilta, että kuka niitä tietoja on levitellyt. Lopputuloksena Alexander oli sitten vissiin päättänyt, että minä olin se joka oli Reetalle asiasta kertonut. Kun menin Alexanderilta kysymää, että mitä helvettiä se nyt vammasi, niin ensinpä tää sankari ei edes vastannut, mutta hetken miettyäni, rupesin vähä funtsimaan että mistäs tää mahtaa johtua. Okei, kyllähän mä siinä vähä aikaa jouduin käyttää ja päätäni, mutta sain selville mistä kiikasti, ja kävin sitten laittelemassa ihan a,b,c järjestyksessä Alexanderille vastaukset siitä, että minä en ole hänen testojaa levitelly, sen sijaa että olisin saanut anteeksipyynnön turhista epäilyistä, niin sainkin vain vastauksena hirveen uhoomisen siitä että olin kuulemma käyttäytynyt huonosti häntä kohtaan ja levittänyt tosiaan hänen tietojaan ympäri nettiä. Tähän kun vaadin vahvistusta, niin hän oli mennyt kysymään mun serkulta sitä, miten paljon puhun Alexanderista hänelle!?! Serkku tietysti oli vain vastannut että yli 90% jutuista ois muka ollu Alexanderista, no totta helvetissä oli, kun yritin saada serkkua tajuamaan miten ison virheen se on nyt tehnyt alettuaan seurustelemaan ihmisen kanssa jota se ei ole nähnyt, saatika edes puhunut puhelimessa hänen kanssaan! Nyt niiden pitäisi talvilomalla nähdä, mutta uhhuh, kestääköhän toi suhde sinne asti? Koko suku on aikalailla vastaan kuultuaan tämän jymy-yllätyksen. Ei mulla mikään TRANSihmisiä vastaan ole, tunnen muutaman muunkin kuin vain Alexanderin, mutta silti. Yleensä en hermostu herkästi, mutta siinä vaiheessa kun Alexander ei osannut pyytää multa anteeksi sitä turhaa syyttelyä niin multa palo käpy kirjaimellisesti. Heitin siihen kaikki mahdolliset ilkeet kommentit, mitkä tiesin sitä satuttavan. Oli näin jälkikäteen ehkä typerää joo, mutta miten voisin olla sellasen ystävä, joka ei luota muhun tippaakaan, vaikken ole koskaan levittänyt hänen asioitaan eteenpäin? En ymmärrä. Nytkin on niin ylpeä ollut, ettei ole voinut tulla pyytämään anteeksi. Siitä olis nyt öö viikko?

Että huhhuh, tossa nyt voi jokainen tehdä omat johtopäätökset siitä, oliko tuo oikea kaverisuhde vai ei, mun mielestä ei. Kirjotin teinisti myös gallerian blogiini Alexanderille viestin, missä luki selvästi että kaikki on nyt hänestä kiinni - mitään ei ole kuulunut. Selvä merkki, että häntä kiinnostaa paskaakaan. Onhan hänellä nyt mun serkku hei <2 Jos jompikumpi teistä tätä tekstiä lukee, niin serkulle sellasia terkkuja että sua en tässä halua mitenkään murjoa, sä oot mulle sukua ja sä oot tosi tärkeä, mutta tämä sun poikaystävä on taas se, joka mua nyppii ja pahasti.

Sitten taas muhun ja mihinkäs muuhunkaan teinien huoleen, kuin kouluun! Alotin siis -08 opiskelut Helsingin Diakoniaopistolla, ja mun olis pitänyt valmistua tänävuonna, mutta mulla on niin paljon rästei yms muuta paskaa, että se on nyt täysin mahdotonta. Mun opinnotha on tosiaa siirtyneet 1,5 vuodella. Mua ei jaksa kiinnostaa ja aionkin lähteä tuolta vittuun, kun tämä lukuvuosi loppuu. Tarkotuksena olis lähteä Heltechiin, Omniaan tai Helpaan näillä näkymin, tai sitten joksikin uber nörtiksi jonnekin datanomilinjalle ja sieltä sitten perustamaan omaa datisyritystä ja silleensä :--D en oikee tiedä mitä tässä elämälläni vielä tekisin. En ees tiedä sitä koulutusta, missä viihtyisin kaikista parhaiten. Noi Heltechin tehtävät vaan pelottaa, ne pitäis tehdä ennen hakemista, ja ne nyt on aika vaikeita, tai ainaki aiempina vuosina ne on ollu vähän kinkkisiä, mut toivotaan että pääsisin sinne.

 Tosiaan, mä myös värjäsin hiukseni. Mustista blondeiksi - tai siis niin kuvittelin. Nää on kuitenkin oranssit. Näiden seassa on myös ruskeita raitoja. Mun takapiiska on ruskeanoranssinkeltainen. M-a-h-t-a-v-a-a!